Jenna kirjoittaa kriiseistään. Ja kun ne on kuitenkin julkisia, on munkin aika alkaa pitämään blogiani..
Hommahan on nimittäin niin, että jokainen on aivan oikeassa... Kunnes vastapuoltakin on kuultu.
Se on totta; hulttis on kärsinyt valtavasti. Väärinkohtelu on aivan kamala asia..
Ja tottakai , suuren lukijamäärän saanut Jenna kertoo osittain tosiasioita. Kokemansa osalta.
Ja suosion säilymiseksi hänen mielensä kertoo kuinka väärin häntä kohdeltiin. Aivan oikein.
Mitä hän ei kerro... No tietenkään, mitä hän ei tiedä kokemuksensa ulkopuolella pahan, mutta ei lapsuudestaan traumatisoidun ihmisen havannoineen tapahtuneen. Ei myöskään asioita miten tilanteet kehittyi. Traumatisoitunut paniikissa oleva mieli ei sellaisia edes rekisteröi. Vain mielen painajaiset ovat silloin totta.
Joskus jos huomaakin jotain vaikuttaneensa tilanteisiin johtaneisiin jännitteisiin, ne ei toki ole sen merkityksisiä, että oikeuttaisi väärinkohtelua. Ekä olekaan. Pelko kylläkin sulkee harkinnan. Joten toisinaan tulkinnat tilanteista ovat virheellisiä.
Jos vaikkapa "se paha psyko" koettaa pysäyttää Jennaa tahallaan vahingoittamasta, toisinaan tappamasta itseä... Niin kyse on painajaisen läpi nähtynä tahallisesta väkivallasta.
Tosi onko poliisikoulun n paha. Mutta jos puoliso rajoittaa.. Väkivaltaahan se on. Ja tietenkin väkivalta on väärin.
Mutta vanhoja asioita. Toisella kertaa olisi katsottava isompaa kuvaa. Siis mistä miten kaikki pääsi Jennan elämässä menemään taas niinkuin aina aiemmin suhteissa. Siis onko se totta, kuten Jenna uskoo: ne on pahoja ja nauttivat pahan tekemisestä Jennalle..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti